Vaihtamallako paranee ?

Viime viikolla kävin pitkän, avoimen, rehellisen ja hyvän keskustelun työnantajani kanssa siitä että en ole ollut täysin tyytyväinen oppisopimusjaksooni heidän tallilla, suurimmalta osin siksi että en saa sitä opetusta ja tukea työpaikkaohjaajiltani jota tarvitsen että edistyisin toivotulla tavalla opinnoissani. Valitettavasti olimme monessa asiassa eri mieltä enkä tällä hetkellä uskalla toivoa että tilanne muuttuu paremmaksi.
Mielessä on pyörinyt pari vihtoehtoa tilanteen ratkaisemiseksi, paikan vaíhto tai opintojen keskeyttäminen. Paikan vaihto olisi siinä mielessä hyvä että silloin voisin jatkaa hyvin alkaneita opintojani, mutta mitään takuitahan ei ole että uusi paikka on yhtään parempi kuin nykyinenkään. Mitä jos en sielläkään saa tarvittavaa opetusta ja taas tulee sellainen olo että opinnot eivät etene...
Sain tänään opettajani kautta kuulla tallista Mäntsälässä jolla olisi tarjota oppisopimuspaikka ja käyn maanantaina siellä juttelemassa omistajan kanssa niin katsotaan olisiko tämä minulle sopivampi talli.
Toinen vaihtoehto on tosiaan opintojen keskeyttäminen ja uudestaan aloittaminen ensi syksynä mutta hieman eri muodossa, nimittäin opiskelu Harjun oppimiskeskuksessa. Heilläkin on aikuisopiskelijoille suunnattu Hevostalouden perustutkinto jossa opiskellaan 1vko/kk koululla ja loput jollain tallilla työharjoittelussa. Hyvää siinä olisi se että silloin voisin suorittaa työharjoittelujaksoja eri talleilla ja sitä kautta päästä näkemään erilaisia talleja, erilaisia tapoja työskennellä, tutustua sekä ravi- että ratsupuolen toimintaan jne. Hyvää olisi myös se että viikon aikana kerkeää koululla aivan varmasti, opettajien johdolla, oppimaan ja kokeilemaan paljon uusia asioita, joita ei oppisopimustyöpaikalla välttämättä keretä tai pystytä opettamaan tai harjoittelemaan, esim. ratsutallilla ravihevosella ajamista.

Ei kai tässä pidä pohtia asiaa sen enempää... Rohkeasti vain uudelle tallille yrittämään, jos saan paikan, ja jos huomaan että tämä ei ole minulle sopiva opiskelumuoto niin sitten vain ensi syksynä hakupapereiden täyttöön ja toivon mukaan uusi aloitus :)

Teurasjalkoja ja ravihevosella ajoa

Olipa taas mahtavat kaksi päivää koulussa. Paljon uusia juttuja ja käytännön harjoittelua!

Ensimmäisen päivän aiheena oli kengitys. Aamupäivällä kävimme kengittäjän kanssa teoriassa läpi peruskengitykseen liittyviä juttuja kuten kavion eri osat, kengitysvälineet ja -tarvikkeet, kengän osat, naulat ja kengityksen eri vaiheet. Tämän viikon maanantaihin asti en ole tiennyt kengityksestä muuta kuin sen että on olemassa hevosen kenkiä, kengittäjä muotoilee kaviot puukolla ja viilalla ja iskee kengän kiinni nauloilla. Nyt tiedän jo paljon muutakin: monen välineen käyttötarkoituksen, joidenkin välineiden nimet, sen että ravihevosilla ja ratsuilla käytetään erilaisia kenkiä, että kenkiä kiinnitetään erikokoisilla nauloilla kengän koosta ja tyypistä riippuen ja sen että nauloissa on pieni viiste (kärki taipuu hieman sivulle) joka kertoo miten päin se naula sinne kavioon naulataan että se tulee kavion sivusta ulos! Myös sanat kengän irrotus, vuolu, kengän sovitus, naulaus, kotkaus ja viimeistely saivat uuden merkityksen :)

Teoriaosuuden jälkeen pääsimme koulun tallille harjoittelemaan kengitystä ja kengän muotoilemista käytännössä. Onneksi ei tarvinnut harjoitella elävällä hevosella, koska sillä olisi kyllä loppunut kärsivällisyys kesken kun yhden kavion kengittämiseen meni noin 2,5h! Saimme harjoitella teurasjaloilla. Teurasjalkojen hyvä puoli oli se että ne eivät pahemmin rimpuilleet vaan pysyivät paikoillaan.

Teurasjalat eivät olleet kaunista katseltavaa mutta niillä oli hyvä harjoitella

Työkalupakki ja kengitettävä kavio

Tämän kokemuksen jäkeen kunnioitus kengittäjiä kohtaan nousi huomattavasti. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä että he tekevät todella tärkeää ja arvokasta työtä mutta nyt sen ymmärtää ihan toisella tavalla.


Tiistain ohjelmassa oli ravihevosen valjastusta ja ajamista. Ikinä en ole hevosen varustuksessa nähnyt niin paljon remmejä mutta kun niitä alettiin opettajan ohjauksella kiinnittää yksi kerrallaan niin homma tuntui loogiselta. Remmit kiinni, kärryt perään, suitset hevosen päähän, kypärä omaan päähän ja menoksi.

Osia ja remmejä riitti! Ensin homma näytti mahdottomalta...

...mutta kyllä se siitä kun kiinnitti yhden remmin kerralla.

Häntäremmin paikoilleen laittaminen näyttää kieltämättä hieman epäilyttävältä...

... mutta tässä sitä jo viimeistellään.

Märät mutta onnelliset hevoset ja oppilaat ajon jälkeen.

Valitettavasti itse ajosta ei ole kuvia, mutta voin kertoa että kokemus oli mahtava. En ole koskaan aikaisemmin ollut ravihevosen kyydissä joten hieman kyllä jännitti että se lähtee juoksemaan liian kovaa, mutta onneksi opettaja meni hevosellaan meidän edessä ja luokkakaverini oli kanssani samassa kärryssä niin sain vinkkejä koko ajon ajan. Lunta pyrytti, rapa lensi ja kädet olivat jäässä, mutta oli kyllä niin hauskaa että ehdottomasti haluan taas pian päästä kokeilemaan uudestaan :)