Haasteita riittää

Niin se aika rientää ja ensimmäinen kuukausi oppisopimusopiskelijana on takana. Valitettavasti joudun toteamaan että käden vääntöa ja hampaitten kiristystä on ollut huomattavasti enemmän kuin mukavia hetkiä. Työnantajalleni ei taida olla aivan selvää mitä se käytännössä tarkoittaa että olen heillä töissä oppisopimus sopimuksella. Ja valitettavasti siellä ollaan myös sitä mieltä että sovituista viikkotunneista ei tarvitse pitää kiinni, aina voi tehdä "vähän" ylitöitä jotka sitten jossain vaiheessa korvataan ylimääräisillä vapaapäivillä. Kiinteistä työvuoroista ei ole tietoakaan, paikalla ollaan niin kauan kun töitä riittää ja niitä saattaa tulla lisää jopa saman päivän aikana, niin että joudun venyttämään työpäivääni. Juuri tästä syystä en uskalla suunnitella vapaa-ajan menoja niille päiville jolloin olen töissä.
Työpaikalla on myös päässyt unohtumaan se että minua tulisi kouluttaa tähän uuteen ammattiin ja monesti käy niin että olen tallilla yksin aamusta iltaan ja teen vain samoja asioita päivästä toiseen. Olen koulussa kahden lähijakson aikana oppinut hevosen hoidosta enemmän kuin kuukaudessa työpaikallani. Toivoisin että työtehtäväni olisivat huomattavasti monipuolisempia ja että työpaikkaohjaajani suhtautuisivat minun kouluttamiseen huomattavasti innostuneemmin ja ahkerammin.
Olen yrittänyt avoimesti ja rakentavasti keskustella asioita työpaikallani mutta se on kyllä ollut aikamoista tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Luulen että suurin syy tähän tilanteeseen on se että pyrin pitämään oikeuksistani kiinni ja uskallan huomauttaa asioista joissa ei toimita työsopimukseni mukaan. Ja aika ahkerasti on myös tullut luettua heidän TES:sta.
Olen toki valmis joustamaan ja tekemään pitkiä päiviä kun tilanne sen vaatii, mutta en ole valmis tekemään ylitöitä joka viikko ja olemaan heille pelkkää halpaa työvoimaa.
Tällä hetkellä näyttää siltä että tapa jolla heillä tehdään töitä ei sovi minulle ja että yhteistyömme ei toimi niin kuin olisin toivonut. Toivon että saamme tähän tilanteeseen jonkinlaisen ratskaisun 2-3 viikon sisällä ja nähtäväksi jää jatkanko opintojani tällä tallilla vai joudunko etsimään itselleni uuden työpaikan vai pahimmassa tapauksessa jopa keskeyttämään opinnot ja yrittää ensi syksynä uudestaan.

Toinen lähijakso

Olipa mukavaa olla koululla pari päivää ”lepäämässä” :) Aiheet tällä lähijaksolla olivat anatomian koe, jossa mm. piti osata nimetä hevosen luut ja nivelet ja piirtää etujalan jänteet ja hankosiden niin kun ne ovat alla olevassa kuvassa. Mielestäni suoriuduin kokeesta suhteellisen hyvin ja uskon vahvasti siihen että se on hyväksytty!  

 

Toinen aihe oli hevosen ruoansulatusjärjestelmä ja rehut, jossa kävimme läpi 45-sivuisen nivaskan jossa ruoansulatuksen suhteen aiheina olivat mm. hevosen suu, ruokatorvi, mahalaukku, ohutsuoli ja paksusuoli ja niiden toiminta. Rehujen osalta kävimme läpi osan rehujen ravintoaineista (vesi, hiilihydraatit, valkuaiset, rasvat) sekä heinään (laidun, heinä, säilöheinä, esikuivattu heinäsäilörehu, viherrehu, olki) että väkirehuihin (kaura, ohra, vehnä, maissi, ruis) littyviä asioita. Ja kun näitä asioita käsitellään niin voitte varmaan arvata että törmää sanoihin kuten epiteelimaha, rauhasmaha, amulaasi entsyymi, lysiini, sulava raakavalkuainen (srv), heinän rehuanalyysi jne jne. On ne vaan mielenkiintoisia juttuja ja halu oppia ne kunnolla on suuri! Toivottavasti työtunnit hieman vähenisivät että kerkeisi opiskella koulusta saatua materiaalia.

Toisen päivän aikana aiheena oli hevosen rakenne. Rungon malli, kaulan pituus, jalkojen asennot ja liikkeet, lavan malli, selän pituus, säkä, lautasen malli ja moni muu asia jotka liittyvät hevosen ulkonäköön ja joita näyttelyissä arvostellaan ja asioita joihin itse kannattaisi kiinnittää huomiota jos on ostamassa hevosta!

 

Ja päivän päätteeksi kerkesimme vielä käydä hetken seuraamassa varsanäyttelyä lähellä sijaitsevalla ravitallilla. Siihen olisi kyllä voinut käyttää huomattavasti enemmänkin aikaa! Pitääpä tarkistaa missä varsanäyttelyitä pidetään jos vaikka jossain vaiheessa kerkeisi käydä seuraamassa vähän pidemmän aikaa sitä touhua :)

Haasteita traktorilla

Toinen työviikko oli melkein yhtä rankka kuin ensimmäinen. En jaksa avautua tässä siitä sen enempää, mutta vaikka oli todella rankkaa niin kuului siihen hyviäkin hetkiä. Olen ilmeisesti jankuttanut ratsastustuntien pidon ongelmista sen verran että kaksi kokeneempaa ryhmää siirtyi tallimestarin opetettavaksi ja minulle jäi ne ryhmät joissa on enemmän aloittelijoita. Tämä muutos ei ratkaissut sitä ongelmaa että en edelleenkään osaa opettaa ratsastusta mutta se toi vähän helpotusta ahdistukseeni. Näin olisi tarkoitus jatkaa jouluun asti ja sitten arvioidaan tilanne uudestaan. Toinen mukava asia oli että sunnuntaina käytiin kahden ryhmän kanssa maastossa ratsastamassa. Lukuun ottamatta sitä että vähän satoi vettä ja että yksi nainen tippui laukassa hevosen selästä (en minä!) ja toisella hevonen laukassa lähti käsistä niin meillä oli mukavaa! Niissä tilanteissa tuli taas huomattua mm se että vaikka hevonen on kotitallilla ja ratsastuskentällä rauhallinen, jopa laiska, niin se ei tarkoita etteikö se voisi maastossa ns. herätä henkiin ja innostua toden teolla. Ja ratsastajien tulisi aina muistaa kertoa rehellisesti millä tasolla omat ratsastustaidot ovat jotta voimme valita heille sopivat hevoset ettei tule vaaratilanteita. Onneksi tilanteista selvittiin säikähdyksillä ja muutamilla mustelmilla :)

  

Uusi haaste toisella viikolla oli mini-traktorin käyttö. Olen harjoitellut ratsastuskenttien ja ratsastuspolun lanausta sekä heinäpaalien siirtämistä. Ja voin kertoa että molemmat ovat suhteellisen haasteellisia. Lanauksessa vaikeaa oli se että lana laitettiin traktorin eteen ja lanaus suoritettiin traktoria peruuttamalla! Siinä ei olla paljonkaan mietitty ergonomista työasentoa, ja kun puolitoista tuntia istuu selkä ja niska väännettynä oikealle että näkee mihin on peruuttamassa niin on suhteellisen kankea olo kun nousee traktorin kyydistä… Hankalaa oli myös saada lana niin lähelle hiekkaa että se lanaa tasaisesti koko leveydeltä mutta ei uppoa niin syvällä että hiekkaa pursuaa aukoista ja jää kasoina polulle ja kentälle.

Mini-traktori lanalla

Lanausjälkeä

Heinäpaalien käsittely oli huomattavasti hankalampaa. Traktorin etuosaan vaihdoimme lanan tilalle pihdit ja pihtien piikit piti saada uppoamaan paaliin mahdollisimman syvälle että oli edes pieni mahdollisuus että traktorilla pystyisi siirtämään sitä ja että traktorin tehot riittäisivät nostamaan paalin tarhassa olevaan ruokintahäkkiin. Ja kun vipuja on enemmän kuin tarpeeksi niin siinä on kaupunkilaisella ihmettelemistä että millä vivulla nostetaan ja lasketaan traktorin vartta, millä sitä pidennetään ja lyhennetään ja mistä niitä pihtejä käännetään ylös tai alas ja sitten ne vielä pitää osata avata ja sulkea oikeasta vivusta. Välillä meinaa usko loppua omaan tekemiseen ja siihen että traktori kestää paalin painon. Paalien siirtäminen vaatii ehdottomasti lisää harjoittelua!

Netistä otettu kuva ideana siitä mihin se paali nostetaan.

Vaatimattomat 64h

Ensimmäinen työviikko takana ja kyllä tietää tehneensä töitä! Työtunteja kertyi n 64… Oppisopimus sopimuksessa olemme sopineet 30-35h työviikoista. Yksi syy siihen miksi päivät venyivät niin pitkiksi oli se että toinen työpaikkaohjaajistani oli matkoilla ja hänen työnsä jäi meidän muiden hoidettavaksi ja toinen syy oli se että minun piti oppia mahdollisimman paljon että pärjäisin yksin tallilla jo heti torstaina. Jos etukäteen olisin tiennyt että päivät tulevat venymään näin pitkiksi ja että minun oletetaan yksin ottavan vastuuta ratsastustunneista jo neljäntenä päivänä ja koko tallista kuudentena päivänä niin en missään nimessä olisi suostunut siihen. Tällä hetkellä minulla on työn alla saada työnantajani hyväksymään kiinteät työvuorot jotta pääsääntöisesti pysymme sovituissa tunneissa. Ylityöt työnantajani korvaa vapailla, joten tässä olisi nyt sitten noin viikon työtunnit plussatunteina.

Ensimmäisen viikon aikana suoritin mm. seuraavia työtehtäviä: karsinoiden, tallin, pihattojen ja tarhojen siivousta, hevosten ruokintaa kolme kertaa päivässä, terapiaratsastusta, ratsastustuntien pitoa ja maastoratsastusta. 

Fyysisesti ehdottomasti rankin homma oli siivous johon kului monta tuntia ennen kun kaikki oli valmista sillä siivottavana oli kaksi karsinaa, kaksi pihattoa joissa makuuhalli ja ulkoilualue, kolme tarhaa, tallissa olevien tilojen lattioiden lakaisu, tallikäytävän lakaisu sekä ulkokivetyksen lakaisu. Lannasta, märästä heinästä ja mudasta täynnä olevaa kottikärryä oli raskasta työntää märissä kuraisissa tarhoissa, ja kun koko viikon aikana niitä on kuljettanut lantalaan reilut 70 kpl niin ei mikään ihme että kehoa särkee.  

Kaiken sateen jälkeen pihatossa riittää mutaa

Hevosten ruokintaan ei onneksi kulu paljon aikaa koska aamulla väkirehuja saavat vain 4 hevosta ja loput hevoset syövät väkirehunsa ratsastustuntien jälkeen tai elävät pelkällä heinällä.

Aamuheinän aika

Olen myös ohjannut omia ratsastustuntejani. Ja se vasta pelottavaa olikin! Koska minulla ei ole mitään kokemusta tai koulutusta ratsastustuntien pitämisestä niin on ollut todella hankala tietää mitä oppilaille tulisi opettaa, miksi kyseistä asiaa tulee opettaa ja miten. Tuntuu siltä että ensimmäisistä opetustunneistani selvisin pelkällä aloittelijan tuurilla. Kolmessa ryhmässä on pienia lapsia jotka ovat täysin aloittelijoita ja heille voi yrittää yksinkertaisesti opettaa hevosen ohjaamista, pysäyttämistä ja liikkeelle saamista ja liikkumisen ylläpitämistä. Mutta jo hieman kokeneemmille ryhmille onkin sitten huomattavasti hankalampi suunnitella tuntia. Onneksi selvisin yhdestä tunnista sillä että annoin osittain oppilaiden itse päättää mitä haluavat tehdä koska heitä oli vain kaksi ja kolmelle muulle ryhmälle keksin rakentaa ratsastuskentälle kaksi samanlaista viestirataa vierekkäin joita he sitten saivat ratsastaa eri askellajeissa vapaalla tyylillä. Tällä tavalla minun ei tarvinnut puuttua heidän ratsastustaitoihin millään tavalla tai yrittää opettaa heille jotain mitä en itsekään osaa. Seuraavat tunnit ovatkin sitten huomattavasti haasteellisempi tehtävä sillä nyt pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä.

Tämä ratsastustuntien pitäminen on toinen asia josta valitettavasti joudun taistelemaan ja vaatimaan että saan sen opetuksen mikä minulle kuuluu ja johon työnantaja on sopimuksen allekirjoittaneena sitoutunut. Valitettavasti tällä hetkellä tuntuu siltä että minut on otettu sinne oppisopimuksella vain siksi että minusta saatiin hyvää ja halpaa työvoimaa, selvittämättä mitkä työnantajan velvollisuudet ovat kun hän sitoutuu kouluttamaan oppisopimusopiskelijaa. Tämän viikon aikana olen saanut huomata että minun koulutusta ei ole suunniteltu millään tavalla. Meinaan kynsin hampain pitää kiinni oikeuksistani ja jos työnantaja ei pystykään sitoutumaan sopimuksessa oleviin asioihin niin pitää tosissaan harkita sopimuksen purkamista ja paikan vaihtoa.

Mutta, on tässä viikossa ollut hyviäkin asioita :) Olen kolmen kuukauden jälkeen päässyt taas ratsastamaan! Olen saanut olla mukana yhdellä ratsastustunnilla, yhdellä yksityistunnilla sekä yhdellä kahden tunnin maastoretkellä. Vaikka ratsastimmekin maastoretken vesisateessa niin ei haitannut mitään, mukavaa oli!

Ja onhan se syksyinen kirkas aamu kaunista katseltavaa!