Vaatimattomat 64h

Ensimmäinen työviikko takana ja kyllä tietää tehneensä töitä! Työtunteja kertyi n 64… Oppisopimus sopimuksessa olemme sopineet 30-35h työviikoista. Yksi syy siihen miksi päivät venyivät niin pitkiksi oli se että toinen työpaikkaohjaajistani oli matkoilla ja hänen työnsä jäi meidän muiden hoidettavaksi ja toinen syy oli se että minun piti oppia mahdollisimman paljon että pärjäisin yksin tallilla jo heti torstaina. Jos etukäteen olisin tiennyt että päivät tulevat venymään näin pitkiksi ja että minun oletetaan yksin ottavan vastuuta ratsastustunneista jo neljäntenä päivänä ja koko tallista kuudentena päivänä niin en missään nimessä olisi suostunut siihen. Tällä hetkellä minulla on työn alla saada työnantajani hyväksymään kiinteät työvuorot jotta pääsääntöisesti pysymme sovituissa tunneissa. Ylityöt työnantajani korvaa vapailla, joten tässä olisi nyt sitten noin viikon työtunnit plussatunteina.

Ensimmäisen viikon aikana suoritin mm. seuraavia työtehtäviä: karsinoiden, tallin, pihattojen ja tarhojen siivousta, hevosten ruokintaa kolme kertaa päivässä, terapiaratsastusta, ratsastustuntien pitoa ja maastoratsastusta. 

Fyysisesti ehdottomasti rankin homma oli siivous johon kului monta tuntia ennen kun kaikki oli valmista sillä siivottavana oli kaksi karsinaa, kaksi pihattoa joissa makuuhalli ja ulkoilualue, kolme tarhaa, tallissa olevien tilojen lattioiden lakaisu, tallikäytävän lakaisu sekä ulkokivetyksen lakaisu. Lannasta, märästä heinästä ja mudasta täynnä olevaa kottikärryä oli raskasta työntää märissä kuraisissa tarhoissa, ja kun koko viikon aikana niitä on kuljettanut lantalaan reilut 70 kpl niin ei mikään ihme että kehoa särkee.  

Kaiken sateen jälkeen pihatossa riittää mutaa

Hevosten ruokintaan ei onneksi kulu paljon aikaa koska aamulla väkirehuja saavat vain 4 hevosta ja loput hevoset syövät väkirehunsa ratsastustuntien jälkeen tai elävät pelkällä heinällä.

Aamuheinän aika

Olen myös ohjannut omia ratsastustuntejani. Ja se vasta pelottavaa olikin! Koska minulla ei ole mitään kokemusta tai koulutusta ratsastustuntien pitämisestä niin on ollut todella hankala tietää mitä oppilaille tulisi opettaa, miksi kyseistä asiaa tulee opettaa ja miten. Tuntuu siltä että ensimmäisistä opetustunneistani selvisin pelkällä aloittelijan tuurilla. Kolmessa ryhmässä on pienia lapsia jotka ovat täysin aloittelijoita ja heille voi yrittää yksinkertaisesti opettaa hevosen ohjaamista, pysäyttämistä ja liikkeelle saamista ja liikkumisen ylläpitämistä. Mutta jo hieman kokeneemmille ryhmille onkin sitten huomattavasti hankalampi suunnitella tuntia. Onneksi selvisin yhdestä tunnista sillä että annoin osittain oppilaiden itse päättää mitä haluavat tehdä koska heitä oli vain kaksi ja kolmelle muulle ryhmälle keksin rakentaa ratsastuskentälle kaksi samanlaista viestirataa vierekkäin joita he sitten saivat ratsastaa eri askellajeissa vapaalla tyylillä. Tällä tavalla minun ei tarvinnut puuttua heidän ratsastustaitoihin millään tavalla tai yrittää opettaa heille jotain mitä en itsekään osaa. Seuraavat tunnit ovatkin sitten huomattavasti haasteellisempi tehtävä sillä nyt pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä.

Tämä ratsastustuntien pitäminen on toinen asia josta valitettavasti joudun taistelemaan ja vaatimaan että saan sen opetuksen mikä minulle kuuluu ja johon työnantaja on sopimuksen allekirjoittaneena sitoutunut. Valitettavasti tällä hetkellä tuntuu siltä että minut on otettu sinne oppisopimuksella vain siksi että minusta saatiin hyvää ja halpaa työvoimaa, selvittämättä mitkä työnantajan velvollisuudet ovat kun hän sitoutuu kouluttamaan oppisopimusopiskelijaa. Tämän viikon aikana olen saanut huomata että minun koulutusta ei ole suunniteltu millään tavalla. Meinaan kynsin hampain pitää kiinni oikeuksistani ja jos työnantaja ei pystykään sitoutumaan sopimuksessa oleviin asioihin niin pitää tosissaan harkita sopimuksen purkamista ja paikan vaihtoa.

Mutta, on tässä viikossa ollut hyviäkin asioita :) Olen kolmen kuukauden jälkeen päässyt taas ratsastamaan! Olen saanut olla mukana yhdellä ratsastustunnilla, yhdellä yksityistunnilla sekä yhdellä kahden tunnin maastoretkellä. Vaikka ratsastimmekin maastoretken vesisateessa niin ei haitannut mitään, mukavaa oli!

Ja onhan se syksyinen kirkas aamu kaunista katseltavaa!