Kuka minua koulutta?

Vastaus tähän on lyhyt ja ytimekäs: ei näköjään kukaan, ainakaan mitä tulee ratsastustuntien pitoon. Lue vinkkejä ja ohjeita kirjoista ja pärjää omillasi, on ilmeisesti ainakin toisen työpaikkaohjaajan kanta. Minulla on paljon mielipiteitä tästä asiasta mutta siinä muodossa missä haluaisin sen kirjoittaa on täysin painokelvotonta tekstiä. Siitä syystä olen hetken joutunut miettimään miten voisin ilmaista asian ja kertoa kokemuksistani kauniimmin :)

Oli tarkoitus että harjoitus- ja oppimismielessä pidän ratsastustunnit muutamalle tulevalle ratsastusryhmälleni. Sain muutaman päivän aikaisemmin ohjeen suunnitella tuntien tehtävät etukäteen ja jommankumman työpaikkaohjaajan kanssa sitten käydä ne läpi ennen tuntia. Tein työtä käskettyä ja esittelin suunnitelmani tallilla. Suunnitelmat olivat suurimmaksi osaksi hyväksytty ja sain myös hieman lisävinkkejä ehdottamistani harjoituksista. Oli myös annettu ymmärtää että toinen työpaikkaohjaajista on paikan päällä auttamassa alkeisryhmien oppilaita laittamaan hevosille varusteet oikein ja ruokkimassa hevosia tunnin jälkeen sekä seuraamassa tuntejani että saisin niistä palautetta ja vinkkejä mitä voisi tehdä toisin. Työpaikkaohjaajaa en valitettavasti nähnyt kentän laidalla kertaakaan seuraamassa tuntejani. Vinkkejä odotellessa...

Alku näytti lupaavalta, meitä oli tallilla kaksi henkilöä auttamassa alkeisryhmän oppilaita kun hevoset piti hakea tarhasta ja laittaa kuntoon tuntia varten. Apua sain myös kun seuraavan alkeistunnin oppilaat saapuivat tallille ja laittoivat hevoset kuntoon, itse pidin edelleen ensimmäiselle ryhmälle tuntia. Tunnin loputtua jäin itse ratsastuskentälle valvomaan siellä olevia hevosia, jotka jäivät vielä seuraavalle tunnille ja auttamaan seuraavan ryhmän oppilaita selkään, ja työpaikkaohjaajani oli tallilla auttamassa niitä oppilaita joiden hevoset eivät jatkaneet ja ohjaamassa heitä varusteiden riisumisessa, hevosten ruokinnassa ja yleisesti valvomassa että toimitaan turvallisesti. Tässä vaiheessa olin vielä luottavaisin mielin että saan hoidettua hommani kunnialla loppuun. Eipä olisi kannattanut iloita liian aikaisin… Kun toinen tunti loppui työpaikkaohjaajani oli hävinnyt paikalta sanomatta mitään. Minun hoidettavaksi jäi auttaa oppilaita tallilla riisumaan hevosilta varusteet, pitää huolta siitä että ne palautetaan oikeille paikoilleen, että hevoset ruokitaan, odottaa että ne ovat syöneet ja että ruokavadit pestään sekä valvoa ja neuvoa että jokainen hevonen laitetaan oikeaan pihattoon, ruunat ja tammat erikseen. Onneksi viimeisen ratsastusryhmän oppilaat olivat jo asteen kokeneempia ja osasivat itse laittaa hevosensa kuntoon ja itsenäisesti tehdä alkulämmittelyä ratsastuskentällä kunnes pääsin paikan päälle. Tunti alkoi 25min myöhässä joka sitten johti siihen että tuntia venytettiin toisessa päässä! Aikataulun pettäminen näinkin paljon on mielestäni huonoa palvelua. Se on myös kentän laidalla odottaville vanhemmille varmasti turhauttavaa ja vielä kun vettä sataa niin se tekee asiasta vielä kurjemman.

Sitten vielä illan päätteeksi viimeisille hevosille ruoat, portit ja ovet kiinni, valot pois ja kotiin. Jee, selvisin siitä, vaikka tuskin yksikään oppilas oppi mitään uutta.

Ja siinähän se ongelman ydin onkin kun en osaa opettaa ratsastusta. Toki voin pyytää oppilaita tekemään vaikka viittä eri harjoitusta yhden ratsastustunnin aikana mutta se ei tarkoita sitä että ne oppivat mitään. En osaa korjata heidän tekemiään virheitä sillä en välttämättä edes huomaan niitä, minulla ei riitä taidot näkemään hevosten liikkeistä mitä oppilas tekee oikein tai väärin hevosen selässä, en osaa yksityiskohtaisesti selittää oppilaille miksi kyseistä tehtävää harjoitellaan tai miten se oikeaoppisesti suoritetaan. Kaikilla minun pitämillä tunneilla taitaa seuraavat kaksi vuotta ohjeena olla: tyyli vapaa kunhan pysyt selässä!

Toki teen parhaani ja yritän jokaisella tunnilla antaa oppilaille jotain sinne päin-ohjeita ja kehua paljon että en seiso hiljaa koko tuntia, mutta kyllä siinä ollaan kaukana ratsastuksen opettamisesta, pikemminkin on kyse ratsastustunnin ohjaamisesta. Sitä tilannetta voisi ehkä verrata siihen että autokoulun opettajana toimii henkilö jolla ei itsellä ole ajokorttia tai että MasterChef ohjelmaan osallistunut innokas kotikokkaaja pistetään pyörittämään ravintolakeittiötä.

Olen itse ollut aktiivinen ja pyytänyt että näitä asioita käydään läpi, tarvitsen apua tuntien suunnittelussa, tietoa siitä missä järjestyksessä eri asioita opetetaan, miksi ratsastajan tulee osata kyseinen asia, mitä minun opettajana tulee huomioida jne. mutta valitettavasti tuki ja apu on ollut todella vähäistä. Pitää jossain vaiheessa ottaa asia uudestaan puheeksi ja toivoa että tilanne paranee. Toki voi myös olla kyse siitä että stessaan ja panikoin näitä asioita turhaan, mutta en tykkää siitä avuttomasta olosta mikä minulla on kun joudun opettamaan toiselle asiaa joka minulla ei ole hallinnassa. 

Palaan varmasti jossain vaiheessa tähän aiheeseen ja kerron onko tilanne muutunut mitenkään, toivottavasti huomattavasti parempaan!