Hallittua kaaosta

Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa katsomassa tulevia ratsastusryhmiäni, että tiedän minkä tasoisia ryhmiä alan opettamaan lokakuusta lähtien. Tarkoituksena on siis että minun vastuullani on ohjata ja opettaa ratsastusta seitsemälle eri ryhmälle. Näistä ryhmistä kolme ovat alkeisryhmiä ja neljä ovat jatkoryhmiä. 

Alkeisryhmä juuri ennen tunnin alkua

Alkeisryhmissä ratsastetaan enimmäkseen käynnissä peräkkäin ja opetellaan ohjaamaan hevosta, tutustutaan erilaisiin ratsastusradan teihin, harjoitellaan pysähtymistä ja siirtymistä raviin ja sitä että saadaan hevonen pysymään ravissa koko ratsastuskentän pitkän sivun. Onneksi saan näille tunneille mukaan yhden tallitytön avustamaan että ei tarvitse itse juosta jokaisen hevosen vieressä vuorotellen kädet heiluen niin että ne ravaisivat enemmän kuin neljä askelta.

Kun ensimmäinen hevonen ei viitsi enää liikkua niin kaikki  muutkin pysähtyvät

Nämä alkeistunnit ovat osittain myös hieman ”kaoottisia” kun neljä hevosta tunkee samalle liian pienelle voltille koska ratsastajat eivät vielä osaa ratsastaa niistä terpeeksi isoja eivätkä pitää huolta siitä että välimatkaa edellä olevaan hevoseen on tarpeeksi ja että samalla voltilla ei ole liian monta hevosta kerralla. Tai kun yksi hevonen päättää pysähtyä, koska sitä ei enää huvita kävellä, niin kaikki mutkin hevoset sen takana pysähtyvät. Ja välillä huomaa että joku ei ole kuunnellut opettajan ohjeita esim. suunnanvaihdosta ja sitten siellä mennään kuka mihinkin suuntaan ennen kun taas saadaan rivit suoriksi ja kaikilla hevosilla turpa samaan suuntaan. Oli kyllä naurussa pitelemistä kun näin että lapsille oli tärkeämpää hymyillä ja poseerata kameralle, kun vanhemmat ottivat valokuvia kentän laidalla, tai katsella lintuja taivaalla kuin kuunnella opettajan ohjeita tai muistaa ohjata hevosta ja tehdä annettuja tehtäviä. Välillä näki myös että he tuijottivat tyhjyyteen ja vajosivat täysin omiin ajatuksiinsa. Se vaatii opettajaltakin aika paljon kärsivällisyyttä että jaksaa yhä uudestaan ja uudestaan kertoa samoja asioita sekä kekseliäisyyttä että saa ratsastustunnin pysymään mielenkiintoisena. Ja välillä toki pitää muistaa herätellä oppilaita takaisin tähän maailmaan ja meneillä olevaan tehtävään. 

Sumpussa mennään liian pienellä voltilla

Jatkoryhmät pärjäsi luonnollisesti paremmin ja ratsastivat huomattavasti itsenäisemmin ja niillä tunneilla ratsastettiin jo kaikkia askellajeja, erityisesti tölttiä. Töltti on nelitahtinen islanninhevoselle ainutlaatuinen askellaji. Jatkoryhmille pitää jo keksiä vähän haasteellisempia tehtäviä ja heidän suorituksilta voi ja pitää vaatia vähän enemmän.

Pakko myöntää että tuleva tehtävä hieman hermostutta. En ole itse ratsastanut kohta kolmeen kuukauteen ja alkaa tuntua siltä että pitäisi itsekin harjoitella niitä asioita joita oppilaat harjoittelevat. Eiköhän tästä selvitä, ainakin tallin omistaja on vakuuttunut siitä että pystyn tästä suoriutumaan :)