Kuka minua koulutta?

Vastaus tähän on lyhyt ja ytimekäs: ei näköjään kukaan, ainakaan mitä tulee ratsastustuntien pitoon. Lue vinkkejä ja ohjeita kirjoista ja pärjää omillasi, on ilmeisesti ainakin toisen työpaikkaohjaajan kanta. Minulla on paljon mielipiteitä tästä asiasta mutta siinä muodossa missä haluaisin sen kirjoittaa on täysin painokelvotonta tekstiä. Siitä syystä olen hetken joutunut miettimään miten voisin ilmaista asian ja kertoa kokemuksistani kauniimmin :)

Oli tarkoitus että harjoitus- ja oppimismielessä pidän ratsastustunnit muutamalle tulevalle ratsastusryhmälleni. Sain muutaman päivän aikaisemmin ohjeen suunnitella tuntien tehtävät etukäteen ja jommankumman työpaikkaohjaajan kanssa sitten käydä ne läpi ennen tuntia. Tein työtä käskettyä ja esittelin suunnitelmani tallilla. Suunnitelmat olivat suurimmaksi osaksi hyväksytty ja sain myös hieman lisävinkkejä ehdottamistani harjoituksista. Oli myös annettu ymmärtää että toinen työpaikkaohjaajista on paikan päällä auttamassa alkeisryhmien oppilaita laittamaan hevosille varusteet oikein ja ruokkimassa hevosia tunnin jälkeen sekä seuraamassa tuntejani että saisin niistä palautetta ja vinkkejä mitä voisi tehdä toisin. Työpaikkaohjaajaa en valitettavasti nähnyt kentän laidalla kertaakaan seuraamassa tuntejani. Vinkkejä odotellessa...

Alku näytti lupaavalta, meitä oli tallilla kaksi henkilöä auttamassa alkeisryhmän oppilaita kun hevoset piti hakea tarhasta ja laittaa kuntoon tuntia varten. Apua sain myös kun seuraavan alkeistunnin oppilaat saapuivat tallille ja laittoivat hevoset kuntoon, itse pidin edelleen ensimmäiselle ryhmälle tuntia. Tunnin loputtua jäin itse ratsastuskentälle valvomaan siellä olevia hevosia, jotka jäivät vielä seuraavalle tunnille ja auttamaan seuraavan ryhmän oppilaita selkään, ja työpaikkaohjaajani oli tallilla auttamassa niitä oppilaita joiden hevoset eivät jatkaneet ja ohjaamassa heitä varusteiden riisumisessa, hevosten ruokinnassa ja yleisesti valvomassa että toimitaan turvallisesti. Tässä vaiheessa olin vielä luottavaisin mielin että saan hoidettua hommani kunnialla loppuun. Eipä olisi kannattanut iloita liian aikaisin… Kun toinen tunti loppui työpaikkaohjaajani oli hävinnyt paikalta sanomatta mitään. Minun hoidettavaksi jäi auttaa oppilaita tallilla riisumaan hevosilta varusteet, pitää huolta siitä että ne palautetaan oikeille paikoilleen, että hevoset ruokitaan, odottaa että ne ovat syöneet ja että ruokavadit pestään sekä valvoa ja neuvoa että jokainen hevonen laitetaan oikeaan pihattoon, ruunat ja tammat erikseen. Onneksi viimeisen ratsastusryhmän oppilaat olivat jo asteen kokeneempia ja osasivat itse laittaa hevosensa kuntoon ja itsenäisesti tehdä alkulämmittelyä ratsastuskentällä kunnes pääsin paikan päälle. Tunti alkoi 25min myöhässä joka sitten johti siihen että tuntia venytettiin toisessa päässä! Aikataulun pettäminen näinkin paljon on mielestäni huonoa palvelua. Se on myös kentän laidalla odottaville vanhemmille varmasti turhauttavaa ja vielä kun vettä sataa niin se tekee asiasta vielä kurjemman.

Sitten vielä illan päätteeksi viimeisille hevosille ruoat, portit ja ovet kiinni, valot pois ja kotiin. Jee, selvisin siitä, vaikka tuskin yksikään oppilas oppi mitään uutta.

Ja siinähän se ongelman ydin onkin kun en osaa opettaa ratsastusta. Toki voin pyytää oppilaita tekemään vaikka viittä eri harjoitusta yhden ratsastustunnin aikana mutta se ei tarkoita sitä että ne oppivat mitään. En osaa korjata heidän tekemiään virheitä sillä en välttämättä edes huomaan niitä, minulla ei riitä taidot näkemään hevosten liikkeistä mitä oppilas tekee oikein tai väärin hevosen selässä, en osaa yksityiskohtaisesti selittää oppilaille miksi kyseistä tehtävää harjoitellaan tai miten se oikeaoppisesti suoritetaan. Kaikilla minun pitämillä tunneilla taitaa seuraavat kaksi vuotta ohjeena olla: tyyli vapaa kunhan pysyt selässä!

Toki teen parhaani ja yritän jokaisella tunnilla antaa oppilaille jotain sinne päin-ohjeita ja kehua paljon että en seiso hiljaa koko tuntia, mutta kyllä siinä ollaan kaukana ratsastuksen opettamisesta, pikemminkin on kyse ratsastustunnin ohjaamisesta. Sitä tilannetta voisi ehkä verrata siihen että autokoulun opettajana toimii henkilö jolla ei itsellä ole ajokorttia tai että MasterChef ohjelmaan osallistunut innokas kotikokkaaja pistetään pyörittämään ravintolakeittiötä.

Olen itse ollut aktiivinen ja pyytänyt että näitä asioita käydään läpi, tarvitsen apua tuntien suunnittelussa, tietoa siitä missä järjestyksessä eri asioita opetetaan, miksi ratsastajan tulee osata kyseinen asia, mitä minun opettajana tulee huomioida jne. mutta valitettavasti tuki ja apu on ollut todella vähäistä. Pitää jossain vaiheessa ottaa asia uudestaan puheeksi ja toivoa että tilanne paranee. Toki voi myös olla kyse siitä että stessaan ja panikoin näitä asioita turhaan, mutta en tykkää siitä avuttomasta olosta mikä minulla on kun joudun opettamaan toiselle asiaa joka minulla ei ole hallinnassa. 

Palaan varmasti jossain vaiheessa tähän aiheeseen ja kerron onko tilanne muutunut mitenkään, toivottavasti huomattavasti parempaan!

Hallittua kaaosta

Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa katsomassa tulevia ratsastusryhmiäni, että tiedän minkä tasoisia ryhmiä alan opettamaan lokakuusta lähtien. Tarkoituksena on siis että minun vastuullani on ohjata ja opettaa ratsastusta seitsemälle eri ryhmälle. Näistä ryhmistä kolme ovat alkeisryhmiä ja neljä ovat jatkoryhmiä. 

Alkeisryhmä juuri ennen tunnin alkua

Alkeisryhmissä ratsastetaan enimmäkseen käynnissä peräkkäin ja opetellaan ohjaamaan hevosta, tutustutaan erilaisiin ratsastusradan teihin, harjoitellaan pysähtymistä ja siirtymistä raviin ja sitä että saadaan hevonen pysymään ravissa koko ratsastuskentän pitkän sivun. Onneksi saan näille tunneille mukaan yhden tallitytön avustamaan että ei tarvitse itse juosta jokaisen hevosen vieressä vuorotellen kädet heiluen niin että ne ravaisivat enemmän kuin neljä askelta.

Kun ensimmäinen hevonen ei viitsi enää liikkua niin kaikki  muutkin pysähtyvät

Nämä alkeistunnit ovat osittain myös hieman ”kaoottisia” kun neljä hevosta tunkee samalle liian pienelle voltille koska ratsastajat eivät vielä osaa ratsastaa niistä terpeeksi isoja eivätkä pitää huolta siitä että välimatkaa edellä olevaan hevoseen on tarpeeksi ja että samalla voltilla ei ole liian monta hevosta kerralla. Tai kun yksi hevonen päättää pysähtyä, koska sitä ei enää huvita kävellä, niin kaikki mutkin hevoset sen takana pysähtyvät. Ja välillä huomaa että joku ei ole kuunnellut opettajan ohjeita esim. suunnanvaihdosta ja sitten siellä mennään kuka mihinkin suuntaan ennen kun taas saadaan rivit suoriksi ja kaikilla hevosilla turpa samaan suuntaan. Oli kyllä naurussa pitelemistä kun näin että lapsille oli tärkeämpää hymyillä ja poseerata kameralle, kun vanhemmat ottivat valokuvia kentän laidalla, tai katsella lintuja taivaalla kuin kuunnella opettajan ohjeita tai muistaa ohjata hevosta ja tehdä annettuja tehtäviä. Välillä näki myös että he tuijottivat tyhjyyteen ja vajosivat täysin omiin ajatuksiinsa. Se vaatii opettajaltakin aika paljon kärsivällisyyttä että jaksaa yhä uudestaan ja uudestaan kertoa samoja asioita sekä kekseliäisyyttä että saa ratsastustunnin pysymään mielenkiintoisena. Ja välillä toki pitää muistaa herätellä oppilaita takaisin tähän maailmaan ja meneillä olevaan tehtävään. 

Sumpussa mennään liian pienellä voltilla

Jatkoryhmät pärjäsi luonnollisesti paremmin ja ratsastivat huomattavasti itsenäisemmin ja niillä tunneilla ratsastettiin jo kaikkia askellajeja, erityisesti tölttiä. Töltti on nelitahtinen islanninhevoselle ainutlaatuinen askellaji. Jatkoryhmille pitää jo keksiä vähän haasteellisempia tehtäviä ja heidän suorituksilta voi ja pitää vaatia vähän enemmän.

Pakko myöntää että tuleva tehtävä hieman hermostutta. En ole itse ratsastanut kohta kolmeen kuukauteen ja alkaa tuntua siltä että pitäisi itsekin harjoitella niitä asioita joita oppilaat harjoittelevat. Eiköhän tästä selvitä, ainakin tallin omistaja on vakuuttunut siitä että pystyn tästä suoriutumaan :)

HOPS

HOPS siis tarkoittaa henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa jonka opiskelija laatii yhdessä työpaikkaohjaajan, kouluttajan ja koulutustarkastajan kanssa. Henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa osapuolet asettavat koulutukselle oppimistavoitteet ja opiskelussa otetaan huomioon opiskelijan aikaisempi osaaminen, työpaikan tarjoamat oppimismahdollisuudet sekä lähiopetus. Oppisopimuskoulutuksessa ei tarvitse opiskella asioita joita jo osaa. Opiskelun pohjana ovat valtakunnalliset tutkinnon perusteet.

Minun opiskelusuunnitelmaa tehdessä kävi ilmi että toisen vuoden opintoja varten pitää valita kahden suuntautumisen välillä. Vaihtoehdot ovat Ravihevosen hoitaminen ja valmentaminen tai Hevosharrastepalveluiden tuottaminen. Ja minä kun olin jo tehnyt päätökseni siitä mihin haluan suuntautua. Ei auta, muita vaihtoehtoja ei ollut joten valitsin Hevosharrastepalveluiden tuottamisen, 30ov. Näiden lisäksi piti valita yksi 10ov oleva tutkinnon osa ja valitsin Hevosjalostuksen ja siitoshevosten hoitamisen. Muita vaihtoehtoja olivat Peruskengityksen tekeminen, Hevosvarusteiden huoltaminen ja valmistaminen, Hevosurheilun lajeissa toimiminen, Ravihevosen ajaminen sekä Hevosklinikka-avustajana toimiminen.  

Hevostalouden perustutkinnon suorittanut saa Suomen Ratsastajaliiton (SRL) myöntämän Hevosharrasteohjaaja-ammattinimikkeen, kun hän on suorittanut tämän tutkinnon osan seuraavat näytöt vähintään hyvällä (H2) arvosanalla: kouluratsastusohjelma (Helppo B, K.N. Special), kaksi eri esteratsastuksen tehtävärataa (maapuomeista 80cm:in esteisiin), opetusnäyte ja vaellus- tai maastoratsastusretki. 

Kouluratsastusohjelma Helppo B K.N. Special

Rata B (20x40m)

Esteratsastuksen tehtävärata 1

Esteratsastuksen tehtävärata 2

 

Onneksi näitä on noin kaksi vuotta aikaa opetella ja harjoitella! Tällä hetkellä tuntuu siltä että kouluratsastusohjelmaan ja esteratsastuksen tehtävärataan verrattuna opetusnäyte ja vaellus- tai maastoratsastusretki ovat helppoja tehtäviä :) Ei kai tässä voi muuta kun toivottaa itselleen mukavia ja antoisia ratsastushetkiä!

Ja koska minulla ei ole ennestään mitään alan koulutusta, kursseja suoritettuna tai riittävää käytännön kokemusta niin tulen osallistumaan kaikkiin koululla järjestettäviin lähiopetusjaksoihin. Tässähän alkaa pikkuhiljaa ymmärtää paljonko on työtä edessäpäin... 

Alkuviikon saldo

Ensimmäinen lähijakso pähkinänkuoressa: Maanantaina lähtö kohti Lahtea klo 06:40. Suuria ongelmia löytää koulu hyvistä ajo-ohjeista huolimatta (liekö syynä ollut paikoitellen puuttuvat kadunnimet...). Puhjennut autonrengas - auto rengasliikkeeseen korjattavaksi ja taksilla kouluun. Ensimmäinen aihe oli hevosen anatomia - surkea opettaja ja surkeat opintomateriaalit. HOPS - henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Auton nouto - 170€ köyhempi. Yöksi hotelliin. Toisen päivän opintojen aiheena tallin- ja talliympäristön hoito sekä työskentely tallilla, työturvallisuus ja hevosen käyttäytyminen - hyvät opettajat ja hyvät opintomateriaalit. Päivän päätteeksi muistutus ensi lähijaksolla olevasta anatomian kokeesta. Kaasu pohjassa kotiin – epäilys että tulee ylinopeussakot postissa.

Maanantaina anatomian tunneilla kävimme teoriassa läpi hevosen luuston, jänteet ja siteet. Kerkesimme myös hieman käsittellä hevosen runkoon, jalkoihin ja kavioihin liittyviä asioita. Valitettavasti teoriaosuus oli huonon opettajan ja huonon opintomateriaalin takia tylsä PowerPointin avulla toteutettu luento josta en saanut mitään irti. Huonoksi luennon teki myös se että opettaja ajoittain vain mumisi luokan edessä jossa hän istui tuolilla ja jäi suurimmaksi osaksi ATK luokassa olevien tietokoneiden näyttöjen taakse piiloon. Tilannetta vähän paransi se että pääsimme iltapäivällä tallille tunnustelemaan elävien hevosten luita ja jänteitä.

Tiistaina oli koko päivä vuorossa huomattavasti tutumpia aiheita, kävimme läpi mm hevosenhoitoa ja hyvinvointia, talliin ja talliympäristöön liittyviä asioita, hevosten käsittelyä, hevosten käyttäytymistä ja työturvallisuutta.

Lähijaksot tulevat olemaan lähinnä teoriaopintoja, joita sitten hyödynnetään ja täydennetään käytännössä työpaikalla hevosten parissa. Valitettavasti kaksi päivää kuukaudessa on niin lyhyt aika teorian opiskelua varten että jonkin verran opintomateriaalia pitää käydä läpi ja opiskella itsenäisesti.   

Kyllä tuntuu kivalta kun taas on jotain järkevää tekemistä kun on niin pitkä sairausloma takana. Ihanaa kun saa puhua hevosista ja niihin liittyvistä asioista koko päivän! On myös todella mielenkiintoista kuulla luokkatovereiden mielipiteitä ja kokemuksia hevosmaailmasta ja päästä vertaamaan niitä omiin kokemuksiin. Meidän ryhmään kuluu 9 naisoppilasta ja ikähaarukka on noin 19-40 vuotta.